Aurinkopurjeen rakennustyöt ovat edistyneet hienosti, muuttamaan pääsemme syyskuussa. Alamme olla valmiita lähtöön. Itse kukin valmistautuu tavallaan, yksi kertoo aikovansa käydä kuntosalilla joka päivä, toista pelottaa lähteminen ja ei ole varma haluaako oikeastaan muuttaakaan, kun minua ei edes oteta mukaan. Vakuutamme, että yhdessä muutetaan.
Varmaa on vain se, että elämä tulee muuttumaan. Tämä on kuitenkin meidän yhteinen matkamme ja tuemme toisiamme siinä.
Minun matkani Riistaveden Palvelukodille kulki pätkätöiden ja äitiysloman kautta. Omaa paikkaa työelämässä ei tuntunut löytyvän ja ajattelin päälle 40-vuotiaana, ettei minun unelmaduunia ole olemassakaan. Perheemme haki suuntaa muutenkin, koska mieheni pääsi ammatillisen kuntoutuksen kautta opiskelemaan lähihoitajaksi ja hänen harjoittelupaikkansa oli Riistaveden Palvelukoti. Sain kuulla yhteisestä tekemisestä ja mukavasta meiningistä. Sitten huomasin, että sinne haettiin hoitajaa. Päätin siltä istumalta soittaa ja kysyä paikkaa. Pian istuin autossa matkalla työhaastatteluun; 33 km suuntaansa joka päivä, onko tässä mitään järkeä. Ja kuitenkin samalla innostus, tämä voisi olla minun juttu.
Keltainen talo koivukujan päässä. Vanha maalaistalon pihapiiri ja järvenranta. Tähän idylliin ajelin työhaastatteluun aurinkoisena kevätpäivänä. Vanha herra istui tupakalla oven pielessä. ”Hieno paikka tämä”, totesin hänelle. Keskustelimme hetken ja mies toivotti onnea haastatteluun. Ja niinhän siinä kävi, että jo seuraavalla viikolla aloitin työt.
Riistaveden Palvelukodilla parhaimmillaan tuntui, kuin ei olisi töissä ollenkaan, pikemminkin ihmettelin, että minulle maksetaan siitä, että pidän hauskaa. Olemme retkeilleet, matkustaneet, pyöräilleet ja veneilleet. Yhdessä kaiken suunnitelleet ja toteuttaneet. Olemme juhlineet syntymäpäiviä ja vanhentuneet yhdessä. Olemme näytelleet joulunäytelmissä ja odottaneet joulupukkia. Olemme myös huolehtineet arkisista töistä. Ja tässäpä se ydin onkin, me olemme tehneet asioita yhdessä.
Joka aamu kokoonnumme aamukokoukseen, jossa käsitellään päivän tapahtumat ja tehtävät. Keskustelemme milloin mistäkin; luonnosta, politiikasta, koronasta, ruuasta ja vessan pesusta. Ja tietenkin ruuasta jälleen, koska siitä jokaisella on mielipide ja jokainen on aina oikeassa. Yhtä mieltä ollaan, että meillä on tietenkin erittäin hyvää ruokaa jokaisena päivänä.
Aamukokouksessa virittelemme myös harmaat aivosolut huippuunsa kysymällä Savon Sanomien tietovisa-kysymykset, ne esittää aina yksi asukas, joka onkin melkoinen besserwisser muutenkin. Lopuksi saatamme hieman venytellä ja ehkä kyykätä, ainakin jotkut meistä. Aamukokous on mielestäni päivän paras osuus. Heti aamupalan ja lounaan jälkeen tietysti.
Tämän yhteisöllisyyden otamme mukaamme uuteen kotiin ja työpaikkaan!
kirjoittaja, Leena Ropponen, on yksi Aurinkopurjeen yrittäjistä